Miksi kalsiumkarbonaattia (CaCO3) lisätään biohajoaviin pusseihin?

Vaikka PBAT:n suorituskyky on erinomainen, se on kallis, ja myös viat, kuten vetolujuus ja alhainen moduuli, rajoittavat sen käyttöä. Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) on peräisin luonnosta ja on edullinen, runsas ja monipuolinen. Kalsiumkarbonaatin käyttäminen muovin lisäaineena voi tehokkaasti vähentää tuotantokustannuksia säilyttäen samalla muovimatriisin hyvät mekaaniset ominaisuudet.

Kalsiumkarbonaatin pinnalla on monia hydroksyyliryhmiä, joiden yhteensopivuus orgaanisten polymeerimateriaalien kanssa on huono ja joka on helppo agglomeroitua saavuttaessaan tietyn hienouden, joten pinnan modifiointi on välttämätön apuväline. Tällä hetkellä titanaatti ja silaani ovat laajalti käytettyjä kytkentäaineita, joista titanaatti on protonireagenssi, joka ei tarvitse veden kondensaatiota, silaani on hydroksyylireagenssi, joka tarvitsee veden kondensaatiota, kun kalsiumkarbonaattia yhdistetään PBAT:n kanssa, siloksaani voi reagoida CaCO3:n ja PBAT:n pinnalle jääviä vesimolekyylejä, jotka voivat hidastaa molekyyliketjujen hajoamisnopeutta, mikä soveltuu erittäin hyvin vahvistus- ja muutossovelluksiin.